Osaat enemmän kuin uskallat

Vaimoni innostui kirjoittelemaan Facebookiin matkakertomuksia viime kesänä Kreikan reissultamme. Kertomukset ja tuokiokuvat saivat melkoisesti suosiota muilta matkakuumeisilta. Rouva ei siis itseään ole koskaan pitänyt kummoisena kirjoittajana ja tähän hän vetosikin kun ehdotin, että olisi parempi julkaista tällaiset tekstit blogissa, suljettujen Facebook-ryhmien sijaan. ”En minä osaa mitään kirjoittaa” ja ”kehtaako sitä kun on niitä oikeitakin blogaajia”.

Vajaa vuosi myöhemmin nuo viime loppukesän tekstit ”nousivat” esiin ko. Facebook-ryhmässä ja ihmiset kertoivat lukevansa niitä uudestaan läpi. Tässä kohtaa aloin herätellä blogiajatusta uudestaan, ihan jo senkin takia, että olisi mukavaa olla nämä ”matkapäiväkirjat” jossain hyvässä tallessa, että niitä voisi ainakin itse sitten joskus lueskella. Niinpä kannustin (käskin 😄) rouvaa kirjoittamaan meidän tulevasta häämatkastamme lyhyen tekstin.

Blogi pystyyn

Asensin jo olemassa olevaan webhotelliin WordPressin, tein siitä vaimon näköisen ja laitettiin ensimmäinen teksti jakoon. Oma osuuteni oli oikolukea teksti, korjailla pienet kielioppivirheet sekä tehdä kappalejaot ja otsikoinnit. Toimin siis eräänlaisena kustannustoimittajana. Olen varma, että ajan myötä nämä tulevat itsestään (kuten on jo neljännen tekstin kohdalla huomattavissa).

Sen verran oli oma lehmä ojassa, että halusin samalla seurata, kuinka WordPressin uuden Gutenberg-editorin käyttäminen sujuu vasta-alkajalta, joka ei ole tätä ennen käyttänyt minkäänlaista sisällönhallintatyökalua tai tuottanut mitään sisältöä nettiin. Koska editori on vielä betavaiheessa, osa teksteistä on englanniksi ja muutamiin bugeihinkin on törmätty. Mutta pääasiassa sisällön tuottaminen on sujunut hienosti.

Yleisösi ei ole bloggaajat, vaan lukijat

Havaitsin heti vaimolla samantyylisen ajatusvirheen kuin mihin me soittajat niin usein törmäämme: yritetään tehdä musaa muusikoille, ei kuuntelijoille. Eli siis ajatellaan, että muut blogaajat tulevat lueskelemaan kädet puuskassa tekstejä ja arvostelemaan, siksi ei voi kirjoittaa siten miten itsestä tuntuu, vaan pitää jotenkin olla virheetöntä ja sliipattua tekstiä. Ja niin varmasti tuleekin, mutta siitä ei kannata välittää laisinkaan.

Kirjoita itsellesi, kirjoita ihmisille. Älä välitä snobeista ja hifistelijöistä. Koska he ovat marginaalissa. Tämä pitäisi oikeastaan muistaa kaikessa luovassa työssä, koska aitous kiinnostaa, ei pintakiilto. Viimeisen päälle laskelmoidut ja sliipatut sisällöt ovat monesti yksinkertaisesti tylsiä. Ne kiinnostaa lähinnä Googlea.

Kolme viikkoa, neljä blogitekstiä ja 1200 sivulatausta myöhemmin se on pakko uskoa. En tiedä oikeastaan, onko se paljon vai vähän, mutta tuntuu ihan mukavalta määrältä täysin tyhjästä polkaistulle blogille ja täysin noviisille blogaajalle.  Joka ei vieläkään pidä itseään kirjoittajana, saati blogaajana. Mutta ehkä jonain päivänä.

Tekstiä kuitenkin syntyy koko ajan ja harva se päivä vaimo tulee silmät innosta säihkyen kysymään ”olis taas vähän tekstiä, voitko lukea läpi?”.

Niinpä. Kyl sä osaat. Sen kun uskallat vaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *